Kulosaaren yhteiskoulussa kokeillaan lukuvuonna 2015-2016 koulufilosofin toimintaa

Filosofia palaa kotiin

Antiikin filosofeja kiinnosti filosofinen elämäntapa, johon kuuluu älyllinen pohdiskelu, hyveellinen toiminta ja mielen tyyneys. Filosofinen elämäntapa tavoittelee asioita, jotka tekevät hyvän elämän mahdolliseksi. Filosofian ja hyvän elämän etsimisen yhteys katosi hiljalleen. 1900-luvun alkupuolella esitettiin jopa näkemys, ettei filosofialla ei ole mitään annettavaa esim. eksistentiaalisiin ja eettisiin kysymyksiin. Niinpä filosofia on edelleen monien mielestä etäinen, pitkälti akateemisiin erityiskysymyksiin keskittynyt opinala, joka puuhastelee joko itsestäänselvyyksien tai täysin mahdottomien kysymysten parissa.

Viimeaikaisessa keskustelussa filosofia on tullut tietoiseksi juuristaan. Filosofia on palaamassa osaksi tavallisten ihmisten jokapäiväistä elämää. Kyse on filosofisen praktiikan uudelleen löytämisestä. Filosofisen praktiikan mukaan ihmisen tapa olla ja elää on peruuttamattomasti ja kokonaisvaltaisesti filosofinen. Esimerkiksi hyvinvoinnin, merkityksen, motivaation ja tavoitteellisuuden kokemukset ovat pitkälti riippuvaisia (usein julkilausumattomista) filosofisista käsityksistämme.

Suomeen filosofinen praktiikka rantautui 1990-luvun lopulla ja sen tunnetuin harjoittaja maassamme on psykiatri Antti S. Mattila. Filosofisen praktiikan koulutusta järjestää Suomessa ainakin toistaiseksi vain Kriittinen korkeakoulu.

Filosofisen praktiikan yleinen luonne

Filosofisen praktiikan näkökulmasta ihminen on etsijä, kysyjä ja ajattelija. Nämä kolme ominaisuutta luovat perustan ihmispersoonan ainutlaatuiselle elämälle, jota ei voi ulkoistaa toisen elettäväksi. Joskus voi kuitenkin olla mielekkäämpää etsiä, kysellä ja ajatella yhdessä toisen kanssa. Vastausten löytäminen tai ratkaisujen tekeminen ei kuulu filosofisen praktiikan toimenkuvaan. Filosofin tapaava henkilö ei ole potilas tai asiakas, pikemminkin kanssa-ajattelija. Filosofisessa praktiikassa on erään luonnehdinnan mukaan kyse neuvonpidosta. Ajatus filosofin ”vastaanotosta” herättää ymmärrettävästi mielleyhtymän psykoterapiaan. Vaikka filosofian terapeuttinen vaikutus ymmärrettiin jo antiikissa, filosofisessa praktiikassa ei kuitenkaan ole psykoterapiasta, sillä siinä ei sovelleta mitään tarkoin määriteltyä psykologista tai behavioraalista menetelmää. Toisaalta esimerkiksi logoterapia ja hahmoterapia ovat saaneet vaikutteita nimenomaan alunperin filosofisista aatesuuntauksista (fenomenologia, eksistentialismi).

Vastaanotot ovat vain pieni osa filosofista praktiikkaa. Filosofisen toiminnan luonne määräytyy pitkälti toimintaympäristön perusteella. Esimerkiksi Googlen filosofi Damon Horowitz nostaa työnsä keskeiseksi tehtäväksi ajattelun ja erityisesti eettisten kysymysten esittämisen teknologiayrityksen arjessa. Sairaalafilosofi Ruth Macklin ajattelee työkseen yhdessä lääkärien kanssa. Kun lääkäri kohtaa vaikean bioeettisen kysymyksen, sairaalafilosofi vastaa siihen kysymyksellä ja – parhaiden sokraattisten perinteiden mukaisesti – auttaa keskustelukumppaniaan oivaltamaan itse oikeita menettelytapoja.

 

Filosofinen praktiikka koulussa

Kun filosofia on hiljalleen löytämässä uudelleen paikkansa yhteiskunnassa, ei koulumaailma voi olla poikkeus. Vaikka filosofiaa opiskellaan vasta lukiossa, kiinnostus filosofian opettamiseen myös peruskoulussa on kasvussa. Keskusteluun liittyy myös kysymys siitä, mitä muuta filosofian oppiminen on kuin varsinaisiin kursseihin ja oppitunteihin liittyvät käytänteet. Filosofisuus sopii erinomaisesti lasten ja nuorten kanssa käytävien keskustelujen taustaksi. Suomeenkin on hiljalleen syntymässä ns. P4C (Philosophy for Children) -toimintaa.

Kulosaaren yhteiskoulun koulufilosofi on tiettävästi ensimmäinen laatuaan Suomessa. Maailmalla toiminnasta on jonkin verran esimerkkejä. Koulufilosofin toiminnalla ei korvata mitään jo olevia terveys-, ohjaus- ja tukipalveluja vaan se on aidosti täydentävää toimintaa. Koulufilosofin tehtävänä ei ole missään määrin diagnosoida häiriöitä tai sairauksia. Tarvittaessa filosofi ohjaa opiskelijan esim. kouluterveydenhoitajan, koulupsykologin tai -kuraattorin vastaanotolle. 

Koulufilosofin kanssa voi keskustella lähes mistä vain, mutta erityisesti filosofinen keskustelu sopii henkilölle, jonka tavoitteena on esim.

  • käsitysten ja ajatusten selkeyttäminen
  • perususkomusten ja -oletusten pohtiminen ja kyseenalaistaminen
  • uusien näkökulmien etsiminen, toisin ajatteleminen
  • elämän tarkoituksen, mielekkyyden ja suunnan pohtiminen
  • eettisten ym. valintojen pohtiminen

Keskusteluiden lisäksi koulufilosofi järjestää koululla muuta filosofista toimintaa, kuten sokraattisia dialogeja, esitelmiä, luentoja ja vierailuja. Osa toiminnasta on integroitu lukion kursseilla tapahtuvaan opetukseen koulun opetussuunnitelman puitteissa.

Koulufilosofin toiminta on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta.

Millä lihaksilla koulufilosofin hommaa tehdään? Olen opettanut Kulosaaren yhteiskoulussa psykologiaa ja filosofiaa yli kymmenen vuotta. Parhaillaan osallistun Kriittisen korkeakoulun järjestämään kaksivuotiseen filosofisen praktiikan koulutukseen. Nyt järjestettävä kokeilu on osa näitä opintoja. Jos koulufilosofiksi voi ylipäätään pätevöityä, se tapahtuu käytännön kokemusten kautta.

Kerron mielelläni lisää. Kokemuksia kokeilusta julkaisen tässä blogissa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s